”Joutunu just näkemään kaikkea mitä ei lapsen pitäis nähdä”: Lapsuudesta kerrotut kaltoinkohtelu kokemukset ja niiden yhteys aikuisiän lähisuhdeväkivaltaan

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia lapsuudessa koettua kaltoinkohtelua. Tutkimuksen avulla pyrittiin selvittämään, onko lapsuuden kokemuksilla ja mahdollisella aikuisiässä ilmenevällä lähisuhdeväkivallalla yhteyttä. Tavoitteena oli saada kaltoinkohtelun käsitettä sekä kaltoinkohtelua ilmiönä yhteiskunnassa näkyvämmäksi. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan Ensi- ja turvakotiyhdistyksen kanssa. Opinnäytetyön tutkimus oli toteutukseltaan kvalitatiivinen eli laadullinen ja sisältää viiden lapsuudessa kaltoinkohtelua kokeneen henkilön teemahaastattelut. Viisi haastattelua jakautui kolmeen pääteemaan: lapsuus, aikuisuus ja avunsaanti. Näiden teemojen pohjalta on myös koottu tutkimustulokset. Tutkimuksesta saadut tulokset analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin mukaisesti, ja se on sisältänyt myös teemoittelulle ominaisia piirteitä. Tutkimuksessa tulevat esiin lapsuudessa kaltoinkohtelua kokeneiden aikuisten kokemukset, joiden perusteella voidaan todeta, että kaltoinkohtelun seurauksen ulottuvat pitkälle aikuisikään saakka. Kaltoinkohtelun kokemuksilla on ollut moninaiset vaikutukset heidän elämässään. Lapsuudessa on esiintynyt pelon ja turvattomuuden tunteita, jotka ovat seurausta kaltoinkohtelusta. Haastateltavat kokevat, että lapsuuden kokemukset ovat heijastuneet omaan käyttäytymiseen parisuhteessa sekä muihin ihmissuhteisiin läpi elämän. Lisäksi voidaan todeta kokemusten yhteys vanhemmuuteen. Lähisuhdeväkivalta parisuhteessa sekä yhteys lapsuuden kaltoinkohteluun ilmeni yhden haastateltavan kautta. Opinnäytetyömme osoitti, että lapsuudessa ei ole saatu tarvittavaa apua kaltoinkohteluun. Haastateltavat kokivat, että perheen tilanteesta puhuminen ulkopuolisille hankaloittaisi heidän elämäänsä. Ammattilaiselta odotetaan kykyä ottaa kaltoinkohtelu puheeksi lapsen kanssa sekä taitoa keskustella väkivallasta. Lapsen ja ammattilaisen kohtaamisessa ensiarvoisen tärkeäksi nousevat luottamus sekä kiireettömyys. Onnistuneen kohtaamisen edellytys on lapsen kanssa keskusteleminen kahden kesken